Tänään 31.5. Hesarin kulttuuritoimittaja Mari Koppinen vaati Vain elämää -sarjaan Anneli Saaristoa. Tai Sonja Lummetta. Tai Tuula Amberlaa.Mikäs siinä. Tai siis ettei mulla olisi mitään sitä vastaan. Jaan mielipiteen.
Mutta kun kulttuuritoimittaja jatkaa: "Minun ikäluokkani ei taida tuntea Mikael Gabrielin kappaleita --", niin kurkistan tarkemmin toimittajan kuvaa ja yritän selvittää, mihin ikäluokkaan hän viittaa.
Koppinen näyttää minua huomattavasti nuoremmalta - ainakin Hesarin Näkökulmassa.
Minä, 40+, olen kuunnellut koko MG-tuotannon n kertaa läpi, ja ikisoittolistoillani on sieltä suosikkipoiminnat. Eli jäävät listoilleni niin kauaksi aikaa kuin Spotify (tai oma henki) pihisee.
Kuuntelen nuorten Suomi-räppäreiden musaa, koska tykkään siitä. Se rullaa etenkin lenkillä. Sanoituksissa pääsen kurkistamaan nuorten kieleen ja mieleen tuntematta itseäni tirkistelijäksi. Välillä en edes tiedä, kenen biisistä on kyse, sillä kaikki lainailevat sujuvasti toisiltaan ja vierailevat toistensa biiseissä. Sekin on tosi jees.
Muuten. Luen myös mielelläni ET-lehteä, jos sellaisen jostain käsiini saan. En taida kuulua ihan vielä senkään laskelmoituun kohderyhmään, mutta virkistäviä tulokulmia löytyy. Erilaisia kuin monien ns. luontaisten viiteryhmieni.
Mutta. Vain elämää. Se taitaa erottaa minut yli puolesta Suomesta. En ole sitä seurannut. Tokko seuraan, vaikka Mikael Gabriel on seuraavalla kerralla mukana. Tai vaikka olisi Anneli Saaristo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti