27.5.2016

Kalle Lähde: #Happotesti - Kirja joka sai Bukowskin tuntumaan hienohelmalta

Lainasin eilen Kalle Lähteen Happotestin, joka on saanut paljon palsta- ja bittitilaa. Ei syyttä, eikä suotta.

Yksi hujaus vain ja päällimmäiseksi luettujen pinoon paluumatkalle Pointin kirjastoon.

Kaikki varmasti tietävät, että kirja kuvaa sievistelemättä juopon elämää. Määrittelemätön pätkä aikajanaa, johon mahtuu oluttölkin sihahduksia, tokkuraisia heräämisiä ties mistä, oksennuksia ja muita eritteitä (ties missä). Mutta ennen kaikkea jatkuvaa sisäistä itsepetosta, kieltämistä, selittelyä ja valehtelua.

Päähenkilö vie juomisen, alkoholismin, rappion ja juoppouden päänsä sisällä aivan omalle tasolleen, johon peilattuna Bukowskikin näyttäytyy sisäsiistinä ja hienohelmaisena.

Mikä toisen alennustilassa sitten niin kiehtoo?

Rappioromantiikasta ei häivähdystäkään, älyllisestä keskustelusta - edes humalaisen jankkaavasta dialogista - tai mielenkiintoisista ihmisistä ei häivähdystäkään.

Vain yksinäisyyttä, laskusuuntaista pohjalle valumista, menetyksiä ja häpeää, noloutta, sairautta, joka saa ihmisen nojaamaan viimeisillä voimillaan sepittämiinsä kulisseihin kaksin tutisevin käsin.

Mutta olenko pitkään aikaan nauranut yksin yöllä ääneen kirjan kanssa niin kuin eilen? En muistaakseni. Mikä nauratti? Mietin vastausta, joka on kyllä: sujuville sutkautuksille, hauskoille vertauksille ja nokkeluuksille.

Sillä koko ajan odotin ja toivoin ihmettä; päähenkilön havahtumista ja toipumispolulle askeltamista.

Nyt kun Lähteen pää on auki, odotan kovasti sitä vaikeinta, eli seuraavaa eli kakkosta. Kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan kuvauksen aikana veti tietysti koko ajan yhtäläisysmerkkiä kirjailijan ja päähenkilön välillä.

Koska kirja on raitistuneen miehen ja mielen tuottama teksti, uskon vahvasti, että tämä ei jää tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti